Leikki astuu ulos laatikosta Sipoon varhaiskasvatuksessa - tekstitys suomeksi

Hannelandialla on sellainen slogan, että leikki astuu ulos laatikosta.

Meillä on varhaiskasvatuksessa usein tapana, että kaikki meidän lasten materiaalit ja tavarat laitetaan laatikoihin,

laatikot laitetaan hyllyille ja monesti tavarat on myös ovien takana tai ne on jossakin ylähyllyllä.

Lapsille leikkiympäristö Ajatellaan myös usein niin, että leikkiympäristö ei saa olla lapsille liian valmis, että lapsille tekee hyvää kuvitella loput.

Se, mitä olen itse seurannut 20 vuoden aikana lapsia ja lasten toimintaa eri ikäisten ryhmissä, nykyään ajattelen tästä asiasta itse toisin.

Nimittäin minä uskon hyvin vahvasti leikissä siihen,

että tilaan voi lapsille laittaa erilaisia tarjoumia jo ikään kuin valmiiksi kutsumaan ja houkuttelemaan siihen leikkiin.

Pienelläkin lapsella on mahdollisuus tulla tänne leikkimään ilman, että hänen pitää kaikki tavarat aikuiselta pyytää.

Kun lapsi astuu huoneeseen, niin aika usein he

tulevat suoraan tähän pöytään istumaan, kahvittelemaan, tarjoilemaan aikuiselle kahvia tai teetä.

He katsovat kotona, kun vanhemmat laittavat ruokaa ja siivoavat. Ne samat elementit löytyvät myös täältä tilasta.

Tilamuotoilussa on aina tärkeää huomioida, että toimintojen eri elementit on lasten saatavilla ja lapsen tasolla.

Ellei ne voi olla lapsen tasolla, ainakin ne voi olla esillä, niin kuin tässä pienten ateljeepisteessä esimerkiksi on.

Me lähdettiin sitä miettimään, että millä tavalla me voitaisiin innostaa henkilökuntaa enemmän tämmöiseen pedagogiseen toimintaan.

Ja työpajaperiaatteella sitten kutsuttiin hyviä luennoitsijoita sinne. Ja yksi niistä oli Hannelandian Hanne.

Siitä lähti tämä, että tämä meidän pedagogiikka lähti ensin muodostamaan oppimisympäristöjä, ennen kuin me päästiin sitten siihen, että mitä me tavallaan sitten tehdään niiden lasten ja aikuisten välillä.

Tässä on vuoden verran ollut ja siis tätä ei voi oikein uskoa, miten suuret muutokset meillä on tapahtunut oppimisympäristöissä, mutta ei edes pelkästään oppimisympäristöissä, vaan siinä toiminnassa.

Se on aivan huikeaa. Mun

näkökulmasta merkityksellisintä on ollut tässä se pedagoginen työtapa, pedagogiikka ja miten saadaan se vasu

näkymään siellä arjessa,

miten tämä koko kehittämisprojekti peilaa VASun sisältöjä, oppimisen alueita, laaja-alasta osaamista ja miten se leikki siellä fyysisessä ympäristössä näkyy.

Mä ajattelen sillä tavalla, että tila on aina tarina.

Tila kertoo, mihin sä tulet, mikä siellä sua odottaa, millaista toimintaa tila tarjoaa.

Esimerkiksi ravintola Kuumakattila on muodostunut tänne eteistilaan.

Minun kokemuksen mukaan on tärkeää, että kun lapsi tulee sisälle päiväkotiin, lapsi voi nähdä sen leikin jo astuessaan ovesta sisään.

Meillä on kokemuksia meidän kehittämishankkeista vuosien varrelta.

Eroahdistus on lapsilla vähentynyt huomattavasti, kun leikki on vastassa lasta jo ovella.

Nyt meillä on oikeastaan joka päiväkodissa, niin meillä on uudet oppimisympäristöt, jotka poikkeavat täysin siitä, mitä ne oli aikaisemmin.

Ne houkuttelevat ja leikkiä, niin kuin nyt esimerkiksi tämä tila, niin minä en usko silmiäni, kun minä tulin nyt pitkästä aikaa käymään tässä, vaikka olen nähnyt tämän muutoksen.

Haluaisin itse mennä heti istumaan ja keittää kahvit ja ruveta leikkimään sen ympäristön mukaisesti.

Mihin se ympäristö tarjoaa mahdollisuuden? Se jotenkin tempasi kaikki mukaansa.

Plus huoltajat ovat olleet tosi innoissaan, että mitä ihme, että täällä oikein tapahtuu.

Se tietysti ruokkii lumipallo-efektiä, kun saamme positiivista palautetta siinä, että menee hyvin.

Toiset näkevät, että okei, noin on tehnyt tollaista, no mekin tehdään.

Tämä vauhti on ihan uskomaton, mitä nyt on saatu aikaiseksi.

Tilamuotoilussa on tärkeää, että eri tilat on muotoiltu toimintojen mukaan.